Suomessa ei ole mahdollista saada mitään erillistä tukea taiteen tuontiin tai vientiin. Siinä, missä muilla mailla on järjestelmiä, joilta galleriat saavat suoraan rahaa, joutuu suomalaisgalleriat pärjäämään suurelta osin omillaan. Näin ollen tämä tekijä sekä taideyritysten kovin niukka rahoitusbudjetti määrittävät sen, millaista ja mistä saatua taidetta taidegalleriat esittelevät.
Pohjoismaiden Kulturkontakt Nord sekä jotkin Euroopan Unionin projektit kuitenkin tukevat jonkin verran kansainvälistä taidevaihtoa. Varsinkin pienille suomalaisille gallerioille tulee kuitenkin erittäin kalliiksi tuoda näyttelyynsä jokin ulkomainen kokoelma. Niinpä suomalaiset galleriat tarjoavat enimmäkseen taidetta lähialueilta ja juurikin nimenomaan Pohjoismaista.
Taide inspiroi suomalaisia
Suomella on monipuolinen ja kattava taiteen tukijärjestelmä. Taidekasvatusta tapahtuu niin koulussa kuin vapaaehtoisestikin julkisissa ja yksityisissä instituuteissa. Lisäksi suomalaisten kulutuksessa ja vapaa-ajan käytössä kulttuuri onkin korkealla sijalla. On myös tärkeää muistaa, että taidealat luovat verotuloja, jotka ovat viimeisten vuosien aikana olleet kasvussa.
Kulttuurin vienti sekä tuonti tähtäävät Suomen kansallisen kulttuuripanostuksen hyödyntämiseen edistämällä suomalaisen kulttuurin, taiteiden ja palveluiden vientiä. Päämääränä on parantaa voimakkaasti näiden toimialojen taloudellista perustaa, kulttuurillista Suomi-kuvaa maailmalla, lisätä maan vientituloja ja samalla parantaa kulttuurin parissa olevien ihmisten työllistymismahdollisuuksia.
Taide ei ole, toisin kuin monista julkisista keskusteluista voisi päätellä, missään määrin taakka tai yhteiskunnan varoilla pyöritettävä toimeentulon muoto. Sillä itse asiassa on kansantaloudellinen rooli ja se on jopa hieman kasvusuunnassa. Taiteella pitäisi olla muuhun kulttuuriin nähden suhteellisesti suurempi itsenäisyys taloudessa, mutta eri genrejen välillä on suuriakin eroja tässä asiassa eri aikoina.
Rahatalouden ulkopuolinen osuus taiteen alalla lienee suurempi kuin mitä se on monella muulla sektorilla, mutta ei ole olemassa sellaista mittaria, jolla taiteen rahallista ja ei-rahallista panosta pystyttäisiin mittaamaan. Jos katsoo esimerkiksi eri aloilla saadun työpanosta vastaavan rahallisen vastikkeen määrää, ei se yleensä ole minkäänlaisessa suhteessa kyseiseen taideteokseen käytettyyn työaikaan. Myöskään taiteen ja kulttuurin mielenterveydellisiä vaikutuksia ei pystytä minkäänlaisin mittarein mittaamaan.
Taideteoksien hinnat saattavat vaihdella
Taidemarkkinoilla hinnoittelukäytäntönä on se, mikä parhaiten on käytännössä toimiva. Esimerkiksi jälkimarkkinoilla englantilainen malli toimii huutokaupoissa eli toisin sanottuna hinta nousee, kun ihmiset huutavat tuotetta. Taiteilija, joka myy tuotteitaan itse, voi hinnoitella työnsä periaatteessa, kuinka haluavat, oli se sitten vaikkapa senteittäin tai kiloittain. Keräilijöille kuitenkin ainoa merkitsevä asia lienee työn laatu.
Taiteen eri aloilla myös itse suhtaudutaan eri tavoin esimerkiksi tuotteistukseen ja tuotteistamiseen, kuten tuontiin ja vientiin. Se jaotellaan korkeaan ja matalaan kulttuuriin tai viihteeseen ja niin sanottuun oikeaan taiteeseen, mutta eniten tämä kategorisointi tulee esiin juurikin kuvataiteessa. Tähän on kenties syynä se, että juuri kyseisellä alalla tuotteistaminen on ehkä hankalinta eikä siellä oikeastaan koskaan pystytä taloudellisesti kattamaan tuotantokustannuksia. Myöskin keskimääräinen tulotaso on kuvataiteen saralla lajeista matalimmalla ja tukea on kaikkein hankalinta saada.
Yleisesti taiteen aloilla ajatellaan, että luomisvaiheessa ei saisi olla minkäänlaisia tuotantovaatimuksia säätelemässä tai rajoittamassa toimintaa. On tärkeää käydä läpi etukäteen koko prosessia ja harkita, tuleeko teosta tuotteistaa vai onko tarkoitus luoda se juuri omien toiveiden perusteella. Jos taiteilija tähtää siihen, että myyntiarvo on mahdollisimman korkea, hän ei pääse välttämättä luomaan juuri haluamaansa luomusta. Jos kuitenkin teos on liian erikoinen, voi käydä niin, ettei sille löydy ostajaa.
Kun suomalaista taidetta saadaan vietyä maailmalle, saadaan samalla vietyä positiivista Suomi-kuvaa ja luotua parempia työmahdollisuuksia suomalaisille taiteilijoille.
