Suomalaiset saivat tutustua valokuvaukseen jo 1800-luvun alkupuolella – tuolloin harvat ja valitut halusivat ja pääsivät asettumaan kameran eteen itseään kuvauttamaan. Tämän taiteen lajin käytännölliset mahdollisuudet havaittiin vasta parin vuosikymmenen päästä ja tuolloinkin kuvattiin muotokuvia.

Jo 1800-luvun loppupuolelle päästäessä oli Suomen suurimpiin kaupunkeihin jo perustettu valokuvaamoita, joissa ammattivalokuvaajat toimivat. Pikkuhiljaa muotokuvien lisäksi ryhdyttiin kuvaamaan kaupunkinäkymiä ja kulttuurimaisemia ja valokuvaus antoikin alkavalle teollistumisen ja kaupungistumisen aikakaudelle todistajan ja kommentaattorin pestin. Helsingissä kuviin pääsivät niin Katajanokan slummit kuin sen upeat, vastavalmistuneet rakennuksetkin, kuten rautatieasema, Ritarihuone sekä Nya Teatern.

 

Maisema alkoikin pian olla suomalaisen kulttuurin leimaava aihepiiri. Ateljeet vaihtuivat luontoon, kun kamerat muuttuivat helpommin liikuteltaviksi ja uudet tekniikat kevensivät niitä. Kansallisuusaatteen noustessa myös kotimaisten maisemakuvien kysyntä nousi ja ihannemaisemia kuvattiin paljon ajan mukaan ja välillä ihannoidenkin. Suomen maisemien kuvauksellisimpia kohteita etsittiin Daniel Nyblinin toimesta ja kuvattiin laajoja maisemasarjoja, joissa näkyi niin salomaiden mennyt maailma kuin nopeasti kasvavan teollisuusmaan dynamiikkakin.

 

Myös tärkeitä tapahtumia, esimerkiksi keisarin Suomen vierailuja, alettiin ikuistaa kameralla. Kansalliset suurmiehet asettuivat kuviin ja julkisuuden henkilöt haluttiin ikuistaa kehyksiin aina kuin mahdollista. Kiertävät kyläkuvaajat toivat muotokuvien mahdollisuuden myös maaseuduille ja pian valokuvasta tulikin osa tavallista arkipäivää. Painokuvien kautta pikkuhiljaa myös sanomalehdet pääsivät mukaan valokuvien taikaan ja Suomen Kuvalehti oli vuonna 1921 ensimmäinen kuvajournalismin tien viitoittaja. Pikkuhiljaa lehtikuvaus alkoikin eriytyä omaksi ammatikseen muotokuvauksen lailla.

 

Suomalaisen valokuvauksen ja valokuvaustaiteen pioneeri oli Into Inha, joka oli valokuvaaja, tietokirjailija sekä toimittaja. Hän kameransa kanssa tallensi itsenäisyyttä kohti matkaavan Suomen maisemia, kyliä, kaupunkeja sekä elinkeinoja. Valokuvaukseen mies sai tuntumaa jo lapsena, sillä hänen isänsä oli intohimoinen valokuvaaja ja opetti lapselleen märkälevytekniikkaa sekä muita valokuvauksen tärkeitä niksejä. Tämä oli vielä aikaa, jolloin kuvaaminen ei ollut likimainkaan kaikkien saatavilla, vaan harvojen tiedossa ja hallinnassa.

 

Valokuva kulttuurin esittäjänä

 

Valokuvaus on kulttuurin ja taiteen muoto, jolla pystytään kertomaan tarinaa. Sillä voidaan luoda tunteita, merkityksiä, dokumentoida ja jopa valehdella. Kuvaaminen on tärkeä osa kulttuuria sen välittäjänä ja siitä kertomassa. Nykypäivänä valokuvan avulla kulttuurit, vaikka ne ovat kaukaisetkin sijainniltaan, tulevat koteihimme, tietokoneidemme ja puhelimiemme näytölle ja kertovat meille toisesta maasta sekä kulttuurista. Valokuva on yksi tärkeimmistä keinoista luoda ymmärrystä ja siltoja, saada ihmiset näkemään muiden näkökulmia sekä huomaamaan, mikä on todellisuus mielikuvien takana.

 

Valokuvauksen suurin anti onkin sen keino kertoa ja välittää tietoa. Kuvien käyttö mediassa on koko ajan tasaisesti kasvanut ja nykytaiteessa valokuvien käyttävien taiteilijoiden ja tekijöiden lukumäärä on moninkertaistunut. Digitaalisuus on tuonut valokuvauksen osaksi uutta mediaa ja uusia, tälle ajalle ominaisia ilmenemismuotoja ja toimintatapoja.

Valokuvaus nykypäivänä

Nykyään katsotaan, että ammattikoulutus ei ole enää niin välttämätöntä kuin mitä se oli ennen, kun haluttiin estää ammattiin pääsy heiltä, jotka eivät alan koulutusta olleet suorittaneet. Monesti vaadittiin myöskin oppiaikaa mestarin opissa, jolla varmistettiin, että alalle ei tulisi harrastelijoita polkemaan hintoja ja alentamaan tasoa. Valokuvaus oli alkuaikoina kuin jonkinlaista salatiedettä – ammatin perusteita pantattiin jopa kollegoilta tai omilta työntekijöiltä, etteivät nämä lähtisi muualle töihin itseltä saatujen oppien avulla.

Nykyään valokuvaus on käytössä lukuisilla eri elämän alueilla. Valokuvaajia työskentelee niin tiedonvälityksessä, journalismissa kuin markkinoinnissa, dokumentoinnissa ja tieteellisessä tutkimuksessakin. Valokuvaus on yksi kuvataiteen osa-alue ja elokuvahan on kehittynyt sen pohjalta, kun yksittäisiä kuvia tuottavasta kamerasta saatiin kehitettyä peräkkäisiä kuvia nopeasti tuottava videokamera.